Tässä on Leffa. Tarina on synkkä, miljöö lohdutonta ja päähenkilöt vähäpuheisia. Elokuva on onnistunut seuraavilla osa-alueilla erinomaisesti: uskottavuus, visuaalisuus, toimintakohtaukset ja tunnelmat. Kahdeksankymmentäluvun toimintaelokuvissa tappelukohtaukset menivät niin, että yleensä iskun vastaanottoja suunnilleen työnsi kädet sivuilla naamaansa lyöjälle tai sitten lyöjä löi niin pitkällä saatolla, että lyönnin torjuminen varmasti saatiin purkkiin. Fury roadissa kun tapellaan ja taistellaan, vedetään niin täysillä ja tosissaan koko ajan, että edes katsoja ei ehdi reagoida lyönteihin eikä pommeja ole aikaa potkaista takaisin vihollisjengin autoon. Jos ennen taistelukohtaukset olivat hitaampia kuin todellisuudessa niin Fury roadissa ne etenevät niin hengästyttävää tahtia, ettei siinä näytä jäävä kenellekään aikaa miettiä, mitä nyt tapahtuu tai mitä nyt pitäisi tehdä. Pommi räjähti jo ennen kuin ehdit edes säikähtää sitä.
Vastapainoksi elokuvassa on myös hienoja tunnelmallisia ja rauhallisia kohtauksia, mutta niissäkin visuaalisuudesta on huolehdittu niin, että jos henki ei salpaudu kiihkeä toiminnan vuoksi, se salpautuu maiseman ja värien vuoksi.
Summa summarum, loistava elokuva, vaikkakin synkkä ja jopa hivenen ahdistava. Viisi tähteä!
